Pohjois-Karjalassa on jouduttu sulkemaan kesällä kuntien terveyskeskuksia henkilöstöpulan vuoksi. Tämä osoittaa, että julkisella vallalla on suuria haasteita turvata kansalaisille välttämättömiä terveyspalveluita. Tämä pakottaa myös miettimään, eikö Juha Sipilän hallituksen valinnanvapausmalli olisi sittenkin paremmin turvannut perusoikeudet kuin Sanna Marinin hallituksen monopolimalli.
Sipilän hallitus esitti terveydenhoitoon järjestelmää, jolla olisi vahvistettu potilaan itsemääräämisoikeutta sallimalla valinta julkisten ja yksityisten terveyspalvelujen välillä. Lisäksi malli käytti täysimääräisesti hyväksi kaikkia terveydenhuollon resursseja sekä julkisia että yksityisiä.
Perustuslakivaliokunta tyrmäsi kesäkuussa 2017 valinnanvapausmallin. Perustelu oli hyvin tekninen. Ehdotuksen mukaan terveyskeskuspalveluja piti harjoittaa yksityisen sektorin mukaantulon vuoksi yhtiömuodossa yhdenvertaisten kilpailuedellytysten ja kustannusten läpinäkyvyyden vuoksi. Valiokunta katsoi, että koska osakeyhtiö saattoi mennä konkurssiin, se johtaisi joissakin tilanteissa siihen, että potilaat eivät saisi enää palveluita siitä terveyskeskuksesta. Tämä vaaransi kansalaisten perusoikeudet.
Nyt siis näemme Pohjois-Karjalassa juuri sen tilanteen, jota perustuslakivaliokunta Sipilän hallituksen aikana piti perusoikeuksia loukkaavana. Mutta syy nyt perusoikeusloukkaukseen on juuri päinvastainen kuin perustuslakivaliokunnan johtopäätöksissä. Koska yksityistä sektoria ei käytetä hyväksi, on jouduttu perustuslain vastaiseen tilanteeseen.
Valinnanvapausmallin yksi tärkeä peruste oli siinä, että julkisella vallalla oli vaikeuksia saada terveydenhoitohenkilökuntaa monelle paikkakunnalle Suomessa. Siksi yksityinen sektori haluttiin mukaan terveyspalvelujen takaamiseksi kaikkialla.
Nyt syntynyt tilanne pakottaa myös pohtimaan perustuslakivaliokunnan perustelujen oikeellisuutta. Valiokunnan asiantuntijat osaavat juridiikkaa, mutta heiltä puuttui ymmärrys työmarkkinoiden toiminnasta. Demokraattisessa yhteiskunnassa työntekijöilla on oikeus vapaasti valita työpaikkansa. Työnantaja, joka harjoittaa parasta työnantajapolitiikkaa, kykenee parhaiten turvaamaan palvelut asiakkailleen.
