Kansanedustaja Heikki Vestmanin (kok.) mukaan uusiutuvan energian direktiivissä (RED II) piilee autoilijoille ”mittava hintapommi”.
Kyse on biojakeluvelvoitteesta. Sen nojalla 30 prosenttia myydystä polttoaineesta on oltava biopolttoainetta ja 10 prosenttia jäte- ja tähdepohjaisia biopolttoaineita.
– Suomen jakeluvelvoite on itsessään jo tiukka ja tavoitteen saavuttaminen edellyttää joustoja ja uutta teknologiaa, jotta bensan hinta ei karkaa käsistä sen seurauksena, Vestman toteaa tiedotteessa.
Direktiivissä muun muassa rajataan käytettyjen paistorasvojen ja eläinrasvojen käyttö vain enintään 1,7 prosenttiin kaikesta jakeluun menevästä biopolttoaineesta. Tähän direktiivin rajaukseen on kuitenkin Heikki Vestmanin mukaan mahdollista hakea kansallista poikkeusta.
– Tänä päivänä Suomessa jakeluun menevästä biopolttoaineesta eläin- ja käytetyt jäterasvat edustavat noin neljännestä. On selvää, että direktiivistä tarvitaan kansallinen poikkeama, jonka perusteella Suomi voi hyödyntää eläinperäisiä raaka-aineita, Vestman toteaa.
Jos poikkeusta ei haeta, tulevat polttoaineiden hinnat nousemaan Vestmanin mukaan merkittävästi.
– Globaalit biopolttoaineiden raaka-ainevirrat ovat rajalliset. Ei ole mitään järkeä siinä, että jakeluvelvoite johtaa siihen, että ne maat, jotka maksavat eniten voivat ostaa itselleen hyvää omaatuntoa. Direktiivissä pesii valtava hintapommi autoilijalle. Hallitus ei saa tyriä tätä.
Vestmanin mukaan biopolttoaineiden raaka-aineiden saatavuudessa on haasteita, jotka nostavat niiden hintaa. Hän nostaa esiin synteettiset polttoaineet, jotka valmistetaan muuntamalla talteenotettu hiili polttoaineeksi. Vestmanin mielestä byrokratia tekee turhaan kestävistä ratkaisuista kalliita.
– Pääsemme halvemmalla parempiin tuloksiin ottamalla joustavasti käyttöön modernia teknologiaa. Eduskunta on jo vuonna 2018 edellyttänyt, että niin sanotut synteettiset polttoaineet otetaan jakeluvelvoitteet piiriin. Koska hallitus tuo tästä esityksen eduskuntaan, Vestman kysyy.
Uudet biopolttoaineiden raaka-aineet voidaan hänen mukaansa määrittää kestäviksi vain ”toiminnanharjoittajien”, eli lain tarkoittamien polttoaineenjakelijoiden ja -tuottajien energiavirastolle jättämän hakemuksen kautta. Tämä taas tarkoittaa, että esimerkiksi maatalousyrittäjä ei voi hakea tuottamalleen polttoaineen raaka-aineelle kestävyyshyväksyntää.
Heikki Vestman on jättänyt asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.
