Sperbankin entinen pääjohtaja Andrei Kazmin lukeutui vuosia Venäjän elinkeinoelämän keskeisimpien vaikuttajien joukkoon. Maan talouden nykytilasta ja tulevaisuudennäkymistä hän antaa synkän arvion.
– Venäjää koettelee äärimmäisen monimutkainen akuuttien ja strategisten haasteiden yhdistelmä. Vuodesta 2013 lähtien talousuudistuksia olisi tarvittu epätoivoisesti, mutta niitä ei ole kyetty tekemään, Sberbankin pääjohtajana vuosina 1995–2007 toiminut Kazmin sanoo.
Sberbank on Venäjän suurin pankki, jonka osakkeista puolet omistaa valtio. Suomen entinen pääministeri Esko Aho on istunut pankin hallituksessa keväästä 2016 alkaen.
– Reformi-sana on 1990-luvun jälkeen käynyt hyödyttömäksi venäjän kielessä. Uudistusten toteuttamiseksi tarvittaisiin sekä poliittista tahtoa että kansalaisten tukea, jota ei ole ollut.
Kazmin viittaa presidentti Boris Jeltsinin kauden välillä jokseenkin sekasortoisen talouspolitiikan jättämiin katkeriin kokemuksiin.
Vuoden 2013 jälkeen kotimainen kulutus ja kulutustavarakauppa polkevat hänen mukaansa jo neljättä peräkkäistä vuotta paikoillaan. Samaan aikaan maata ravistellut kiinteistömarkkinoiden kriisi jatkuu edelleen.
– Nyt nähdyt suurehkojen pankkien romahdukset osoittavat, että myös finanssisektorin valvontajärjestelmä olisi kiireellisesti uudistamisen tarpeessa, Kazmin sanoo.
Kiusallisia tunnuslukuja
Vaikka pankkien kriisiytyminen on käymässä valtiolle hyvin kalliiksi, presidentti Vladimir Putinin hallinto on Kazminin mukaan valmis maksamaan laskun.
– Ennen ensi vuonna järjestettäviä presidentinvaaleja sisäinen vakaus halutaan säilyttää, maksoi mitä maksoi. Se, että pankin asiakkaat menettäisivät talletuksensa, ei tähän sopisi, hän sanoo.
Koska Putin on profiloitunut nimenomaan vakauden takuumiehinä, uudistuksiakaan ei Kazminin mukaan ole lähiaikoina odotettavissa. Niitä ei nimittäin voitaisi toteuttaa ilman, että jonkin väestönosan taloudellinen asema vähintään tilapäisesti heikkenisi.
Vaikka presidentti Putinin hallinto pyrkii ylläpitämään mielikuvaa, jonka mukaan Venäjän talouden notkahdus on vain tilapäinen, Kazmin huomauttaa todellisuuden olevan monella mittarilla huomattavasti karumpi.
– Venäjän tieverkosto on kansainvälisessä vertailussa 123. sijalla. Sen nykyaikaistaminen vaatisi merkittäviä uusia investointeja, mutta mistä? Sitä paitsi myös tierakennuksen materiaalituotanto on suurissa vaikeuksissa, hän sanoo.
– Perusopetuksen laadussa Venäjä sijoittuu vasta 62. sijalle, mikä on suuri pettymys. Olisi kyettävä kasvattamaan uusi sukupolvi, joka kykenee modernisoimaan tämän maan.
Kolmas tunnusluku, jonka Kazmin nostaa esille, on elinajanodote. Se, että Venäjän sijaluku siinä on 103, puhuu hänen mukaansa puolestaan.
– Voidakseen olla kansainvälistä kunnioitusta nauttiva valtio Venäjä tarvitsee talousuudistuksen. Poliittinen realiteetti kuitenkin on, että ainakaan ennen vuoden 2018 presidentinvaaleja ensimmäistäkään merkityksellistä askelta sellaisen toteuttamiseksi on turha odottaa, Andrei Kazmin toteaa.
Sitä ennen maan talous lähenee hänen mukaansa kahdenkymmenen vuoden aikaista tilaansa. Vuoden 1998 talouskriisi johti Venäjän maksukyvyttömyyteen.
Kazmin puhui ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan keskittyvässä vuosittaisessa The Riga Conference -tapahtumassa lauantaina Riiassa.
Heikki Hakala, Riika
