Kun lännessä arvioidaan Venäjän Ukrainaan kohdistuvia suunnitelmia, katseet kohdistuvat ennen kaikkea presidentti Vladimir Putiniin. Amerikkalaistutkijat Adam E. Casey ja Seva Gunitsky pitävät keskittymistä yhden miehen mielenliikkeisiin tässä tapauksessa hyvinkin perusteltuna.
– Putinin johdolla Venäjästä on tullut yhä selvemmin personalistinen – autoritaarinen järjestelmä, jossa valta on keskittynyt yksittäiselle henkilölle eikä hallitsevalle puolueelle tai sotilaseliitille. Samanlainen suuntaus vallitsee Xi Jinpingin johtamassa Kiinassa, Recep Tayyip Erdoganin Turkissa ja Nicolás Maduron Venezuelassa, Casey ja Gunitsky kirjoittavat Foreign Affairs -lehdessä.
Personalistiset järjestelmät ovat heidän mukaansa tyypillisesti hyvin läpinäkymättömiä. Niissä ei ole väyliä avoimiin pohdintoihin eikä muodollisia institutionaalisia toimintamalleja, vaan asioita hoidetaan henkilökohtaisten suhteiden ja epävirallisten järjestelyjen pohjalta.
– Esimerkiksi Putin miettii asioita mieluiten pienissä epämuodollisissa kokouksissa ja on salassapidon suhteen niin pakkomielteinen, ettei käytä edes matkapuhelinta, he sanovat.
Personalistisille johtajille on heidän mukaansa ominaista, että neuvonantajat valikoituvat pikemminkin lojaalisuuden kuin pätevyyden perusteella. Niinpä johtajaa ympäröi joukko pelokkaita ja nöyristeleviä alaisia, jotka syöttävät esimiehelleen rajallista, vääristynyttä, sensuroitua ja usein myös liian optimistista informaatiota.
Hyökkäyksellä kova hinta
Personalistinen malli voi antaa Putinille huomattavan paljon liikkumavaraa Venäjän sisällä, mutta jos hän päättää aloittaa uuden hyökkäyksen Ukrainaan, se voikin Caseyn ja Gunitskyn mukaan kääntyä häntä vastaan.
– Tutkimukset osoittavat, että personalismin aiheuttamat informaatio-ongelmat voivat heikentää maan suorituskykyä taistelukentällä ja vääristää sen johtajan käsitystä ulkoisista uhista, he sanovat.
– Esimerkiksi Putinin Ukrainassa näkemät turvallisuusuhat perustuvat hänen sisäpiirissään vallitsevaan kuvitelmaan, että jokaisen värivallankumouksen takana lymyää länsi. Sen vuoksi hän saattaa aliarvioida Moskovan toimiin kohdistuvan aidon vastarinnan entisen Neuvostoliiton alueella, he toteavat.
Yhdysvaltain tiedusteluviranomaiset ovat aiemmin päätelleet, että Putin aliarvioi Ukrainan valtauksen hinnan, koska hänen neuvonantajansa salaavat häneltä tietoja Ukrainan todellisesta puolustuskyvystä.
– Putinin kannalta Ukrainaa koskevan virhearvion seuraukset voivat olla karut. Jos Kreml käynnistää suurhyökkäyksen ja sodasta tulee fiasko, presidentin hallinto voi suojella häntä virheidensä heijastusvaikutuksilta, hänen on vaikea välttyä seurauksilta, Casey ja Gunitsky ennustavat.
– Hän ei olisi ensimmäinen Venäjän johtaja, jota vastaava sotku heikentää. Neuvostoliitto miehitti 1980-luvulla Afganistanin yrittäessään pitää Kabulin tiukasti leirissään, mutta sen epäonnistuminen vaikutti lopulta keskeisesti kansalaisten järjestelmää kohtaan tunteman luottamuksen rapautumiseen.
