Eduskunnan perustuslakivaliokunnan jäsen Wille Rydman (kok.) kirjoittaa Facebookissa yhä ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) al-Hol -tutkintaprosessista. Eduskunta äänestää siitä tiistaina.
– Kuten todettua, perustuslakivaliokunta totesi ministerin rikkoneen lakia ja että ministerin menettelyn moitittavuutta ei voida pitää vähäisenä. Ministerivastuuasioiden korotettu syytekynnys ei kuitenkaan ylittynyt, Wille Rydman aloittaa.
– Tätä tosiseikkaa on yritetty eri yhteyksissä selitellä parhain päin. Vastenmielisimpänä pidän kuitenkin sitä, että keskustelua on yritetty siirtää pois ministerin lainrikkomuksista heittämällä epäilyksen varjo koko prosessin ylle ja selittämällä, että osan perustuslakivaliokunnan jäsenistä ei ehkä olisi pitänyt edes osallistua koko asian käsittelyyn. Nämä väitteet perustuvat niin poikkeuksellisen alhaiselle tosiasioiden vääristelylle, että niitä on liki välttämätöntä kommentoida.
Rydman kysyy mitä ajatella väitteestä, jonka mukaan ministerin tointen lainmukaisuuden selvittämistä muistutuksellaan vaatineet perustuslakivaliokunnan jäsenet toimisivat ”tutkintapyynnön tekijänä, syyttäjänä ja tuomarina samassa asiassa”?
– Vastaus on ilmeinen: puhuja joko valehtelee tietoisesti tai ei tiedä, mistä puhuu. Perustuslakivaliokunta kun ei ole sen enempää syyttäjä kuin tuomarikaan. Ministerivastuuasioissa se vain tutkii, hän kirjoittaa.
– No entäpä se ministerivastuuprosessin käynnistäminen kansanedustajien muistutuksella? Se on valtiopäivätoimi, josta on säädetty perustuslaissa. Ministerivastuuasioista säädetyn lain perusteluissa on vielä erikseen todettu, että ”kansanedustaja voi ottaa osaa ministerivastuuasian käsittelyyn perustuslakivaliokunnassa, vaikka hän olisi esimerkiksi allekirjoittanut sen muistutuksen, jolla ministerivastuuasia on pantu vireille.”
Kansanedustajan mukaan ”muutamat erittäin epärehelliset ja keinoja kaihtamattomat tahot ovat kaivaneet esille valiokuntaoppaan lauseen, joka on ristiriidassa lain perusteluiden kanssa”.
– En usko kenenkään kansanedustajan kuvittelevan, että ollessaan keskenään ristiriidassa valiokuntaopas menisi kirjoitetun lain edelle, ja siksi tulkitsen tällaisessa viestinnässä olevan kyse nimenomaisesti epärehellisyydestä, häikäilemättömyydestä ja halusta siirtää keskustelu pois ministerin lainvastaisesta toiminnasta.
– Sekä terve järki että lainsäädäntömme yleiset esteellisyyssäännökset ovat tässä asiassa täysin yksiselitteiset. Asiaa voi lähestyä myös vastakohtaispäätelmien kautta. Perustuslakivaliokunta voi perustuslain mukaan myös itse, kollektiivina, käynnistää ministerivastuuprosessin. Tulisiko valiokunta tällöin jääviksi käsittelemään asiaa? Ei tietenkään. Entä jos prosessin käynnistävän muistuksen allekirjoittaisi 200 kansanedustajaa, olisiko koko eduskunta silloin jäävi? Ei tietenkään.
Wille Rydmanin mukaan ”ansanedustajien muistutus ministerin virkatointen lainmukaisuuden tutkimisesta ei ole mikään haastehakemus eikä perustuslakivaliokunta asiaa käsitellessään sen enempää syyttäjä kuin tuomarikaan”.
– Joka muuta antaa ymmärtää, joko valehtelee tai puhuu aiheesta, jota ei tunne.
