Wille Rydman toteaa Verkkouutisten blogissaan olevansa vähän huolestunut eräistä seksuaaliseen ahdisteluun puuttuvan #metoo-kampanjan lieveilmiöistä.
– En siksi, etteikö itse aihe ole tärkeä. On aivan oikein, että häirintä tehdään näkyväksi ja että siihen puututaan. Fyysisen koskemattomuuden ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaaminen on yksiselitteisesti tuomittavaa käytöstä, hän toteaa.
Rydmanin mukaan julkisia tuomioita on silti jaettu ”pelottavankin nopeasti”.
– Ilmeisesti etupäässä sentään oikeille henkilöille. Mutta tahti on ollut niin kova, että myös riski hätiköityihin johtopäätöksiin kasvaa. Lehdistöllä on asiassa iso vastuu.
Hänen mukaansa perättömällä ilmiannolla voidaan tehdä valtavasti vahinkoa ja lyödä raskas ja pitkäkestoinen leima sen kohteeseen.
Rydmanin mielestä kampanjan perspektiivi on myös vinoutunut.
– Maailmassa riittää sikamaisesti käyttäytyviä hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevia setämiehiä, ja sellaiset sietävätkin saada nenilleen. Porsastelevat toimitusjohtajat eivät kuitenkaan ole tainneet olla esimerkiksi Malmöhön rantautuneen joukkoraiskausaallon takana, Rydman kirjoittaa.
Hän viittaa tästä löytyvään Helsingin Sanomien juttuun, jossa kerrotaan neljännestä lyhyen ajan sisällä tapahtuneesta joukkoraiskauksesta Ruotsin Malmössä.
– Edes #metoo ei ole murtanut poliittisen korrektiuden muuria, jonka taakse jäävät ne syyt, jotka dramaattisimmin ovat viime vuosina heikentäneet naisten turvallisuutta Euroopassa, Rydman jatkaa.
Kansanedustajan mukaan kaikille joukkoilmiöille on lisäksi tyypillistä se, että ”ne syntyvät oikeista syistä ja saavat voimansa tavallisilta fiksuilta ihmisiltä, mutta lopulta hourupäät kaappaavat ne omakseen”.
– Sitten hourupäät alkavat toisten luomien ilmiöiden varjolla ajaa omaa harhaista agendaansa. Näin on alkanut käydä myös #metoo:n kohdalla, kun oman elämänsä kulttuuritalebaanit ovat sen varjolla alkaneet hyökätä taidetta vastaan, hän kirjoittaa.
Wille Rydman listaa esimerkkejä yrityksistä pakottaa taidetta sopimaan ideologioihin ja viittaa muun muassa Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykin ympärillä pyörineeseen keskusteluun.
– Näissä kaikissa on pohjimmiltaan kyse samasta ilmiöstä: halusta muokata kulttuurihistoria vallitsevan ideologian mukaiseksi. Se on mitä suurimmassa määrin sivistymätöntä toimintaa riippumatta siitä, tehtiinkö se islamin, kommunismin, feminismin vai jonkin muun ideologian nimissä.
