Ilmastonmuutoksen torjunta hallitsee brittiläisen turvallisuuspolitiikan tutkijan Judy Dempseyn mukaan uutisotsikoita, mutta koko planeettaa niin ikään koskettavaa asejärjestelmien rajoittamista ei mediassa juuri käsitellä. Jos keskeiset ydinasevaltiot Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina eivät ryhdy pikaisiin toimiin uuden kilpavarustelukierteen ehkäisemiseksi, seuraukset voivat hänen mukaansa osoittautua hirvittäviksi.
Dempsey muistuttaa Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kyenneen luomaan jopa kylmän sodan kaksinapaisessa maailmassa prosessin, jolla ydinaseita vuonna 1972 solmitusta SALT-sopimuksesta alkaen rajoitettiin. Eräänlaista kukoistuskauttaan aserajoitusjärjestelmä eli vuodesta 1985 aina vuoteen 1995, jolloin kylmä sota oli jo päättynyt.
– Nyt keskeiset aserajoitussopimukset, kuten myös vuoden 1945 jälkeiset monenkeskiset instituutiot, ovat uhattuina, Dempsey kirjoittaa Carnegie Europe -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Yhdysvallat vetäytyi mannertenvälisten ohjusten torjuntajärjestelmät kieltävästä ABM-sopimuksesta vuonna 2002 ja Venäjä jäädytti tavanomaisten aseiden rajoittamista Euroopassa koskevan TAE-sopimuksen toimeenpanon 2007. Vuonna 2019 Yhdysvallat irtautui lyhyen ja keskipitkän matkan ohjuksia koskevasta INF-sopimuksesta. Sittemmin molemmat maat ovat heittäneet hyvästit myös asevalvontalentoja säännelleelle Open Skies -sopimukselle.
Järjestelmästä on Dempseyn mukaan oikeastaan jäljellä enää ydinkärkien määrää rajoittava vuoden 2010 Uusi START-sopimus, jonka voimassaoloa sekä Washington että Moskova ovat jatkaneet vuoteen 2026 saakka. Kun muita sitovia pidäkkeitä ei enää ole, uuden varustelukierteen uhka on merkittävä, ja sen arvioidaan koskettavan erityisesti Eurooppaa.
Kiinan villi kortti
Tilanteen taustalla on Dempseyn mukaan USA:n ja Venäjän välinen epäluottamus. Todellista luottamusta ei toki kylmän sodan aikanakaan ollut, mutta sekä tavanomaisten että ydinaseiden rajoittaminen palveli silloisissa olosuhteissa molempien osapuolten etua. Nyt toimiviksi osoittautuneiden valvontamekanismien tilalle on tullut yhä jyrkemmäksi käyvä vastakkainasettelun ilmapiiri.
– Washingtonin ja Moskovan väliseen pattitilanteeseen on myös toinen syy. Kylmän sodan aikana Kiinaa ei pidetty merkittävänä sotilasmahtina eikä uhkana. Nyt sen kasvava nykyaikaisten aseiden arsenaali on muuttanut yhtälön, Dempsey sanoo.
Kiinan saaminen mukaan asevalvontasopimuksiin on hänen mukaansa naiivi ajatus, koska Kiina haluaa pitää visusti kiinni ydinaseistuksensa ja niiden käyttöä koskevan doktriinin läpinäkymättömyydestä.
– Kyynikot arvioivat, että saatetaan tarvita sotilaallinen kriisi Etelä-Kiinan merellä, jotta asevalvonta saa kaipaamansa sysäyksen – samaan tapaan kuin Kuuban ohjuskriisi vuonna 1962 toimi katalysaattorina vastaaville neuvotteluille, hän toteaa.
