Pohjois-Koreaa vastaan suunnattujen kansainvälisten pakotteiden vaikutus on jäänyt aiemmin arvioitua vähäisemmäksi.
The Wall Street Journalin haastattelemien kymmenien loikkarien, avustusjärjestöjen työntekijöiden ja hallintovirkailijoiden mukaan vuosina 2016 ja 2017 asetetut pakotteet ovat iskeneet lähinnä luksustuotteita janoavaan poliittiseen eliittiin.
Taloudellisten indikaattorien mukaan maan kokonaistalous on pysynyt yllättävän vakaana. Riisin ja polttoaineen hinnat ovat pysyneet vakaina, eikä maan valuutta ole juurikaan heilahdellut. Yhä kasvava yksityinen sektori vaikuttaa edelleen elinvoimaiselta.
– Ei ole mitään selviä merkkejä siitä, että Pohjois-Korea olisi vaikeuksissa, Georgetownin yliopiston dosentti William Brown toteaa.
Todellista tilannetta on silti vaikea arvioida ulkopuolelta käsin, sillä valtion viralliset tilastot ovat puutteellisia ja varsin epäluotettavia. Vierailijoita ei usein päästetä maaseudulle, jonka olosuhteet ovat pääkaupunki Pjongjangia karummat.
WSJ:n haastatteleman avustustyöntekijän mukaan syrjäseuduilla on kärsitty paikoin nälänhädästä jo vuosien ajan. Jos kansainvälinen saarto jatkuu, myös valtiollisia rakennusprojekteja joudutaan todennäköisesti lykkäämään tai perumaan.
2000-luvun aikana toteutettu talousjärjestelmän vapauttaminen on joka tapauksessa vahvistanut Pohjois-Korean kansantaloutta. Diktaattori Kim Jong-un on pääasiassa jättänyt yksityisesti toimivat markkinat rauhaan ja antanut maanviljelijöiden myydä ylijäämänsä voitolla.
Jopa 70 prosenttia Pohjois-Korean taloudesta on nykyisin markkinapohjaista. Yritykset ovat ilmeisesti onnistuneet kiertämään pakotteita hankkimalla tarvitsemiaan tuotteita pimeiltä markkinoilta.
Osa pohjoiskorealaisista jopa maksaa vapautuksesta valtion määräämistä työtehtävistä, joista maksetaan hyvin vaatimatonta palkkaa. Työntekijät kerryttävät rahaa epävirallisilla markkinoilla ja maksavat lahjuksia nimellisille esimiehilleen välttyäkseen viranomaisten sanktioilta.
– Kapitalismi on nyt kaikkialla, eräs loikkari toteaa.
